Sopimusoikeus.

 

Sopimus (oikeustoimi, ei viittaa välttämättä asiakirjaan) on puuttumista markkinoilla tapahtuvaan vaihdantaan ja se luo sopimusosapuoleille sopimuksen ja lakikäytäntöjen (normien) mukaisia oikeuksia ja velvotteita.

Sopimusoikeutta voidaan tarkastella erilaisten teorioiden kautta.

 

1) Tahtoteoria nojaa perinteiseen liberaaliin ajatukseen rationaalisista ja oikeutensa sekä riskinsä (toisin sanoen toimintaympäristönsä) tuntevista subjekteista, jotka ilmaisevat tahtoaan ja luottamustaan sopimuksen muodossa.

Tahdosta poikkeavaa sopimusta ei voi pitää velvoittavana. Toisin sanoen legimiteetti seuraa tahdonilmaisusta tai vastaanottajan saamasta perustellusta käsityksestä. Toinen osapuoli jää tällöin huomiotta

 

2) Luottamusteoria korostaa objektiivisesti havaittavaan ilmaisuun perustuvan käsityksen sitovuutta.

 

Kumpikin näistä teorioista painottaa yksilöllistä sopimustekoa.

 

3) Näiden lisäksi on olemassa nykyään pinnalla oleva sosiaalisen ulottuvuuden huomioonottava teoria. Tässä teoriassa huomioidaan yksilöiden piirteet, jolloin sopimuspuolen tietylle ominaisuudelle annetaan merkitystä. Tämä sopii hyvin hyvinvaltioideologiaan.

4) Teoria voi painottaa myös taloudellista hyötyä, jolloin se on käsitteellisesti kokonaan moraalisen maailman ulkopuolella. Tämän teorian mukaan osapuoli hyötyy sopimuksesta taloudellisesti enemmän kuin mitä sopimuksesta pidättäytymisestä seuraisi. Sopimuksen valmisteluun kuuluvat transaktiokustannukset tulee tämän teorian mukaan pitää mahdollisimman alhaalla.

Kun toisella osapuolella on tiedollinen ylivoima, voidaan nostaa kysymys, mihin rajaan asti sopimusosapuolella on oikeus hyödyntää tietojaan. Kysymykseksi nousee myös millaiset sopimusrikkomuksen sanktiot optimoivat tehokkuuden.

 

Sopimukset voidaan lajitella kolmella eri perustavalla.

1) yksilölliset ja vakiosopimukset

2) kuluttaja- ja liikesopimukset

3) kerta- ja kestosopimukset

 

Sopimusoikeuden oikeuslähteinä (normistona) voi olla pakottavia ja tahdonvaltaisia oikeussäädöksiä. Tahdonvaltaisen normisto sallii osapuolten järjestää keskinäisellä sopimuksella oikeudellisen suhteensa säännöksen määräyksistä poiketen. Myös oikeuskäytännöillä on suuri merkitys tulkintakysymyksissä. Erityiskysymykset voivat toisaalta olla sääntelemättömiä niin, että niille ei saada auktaritiivista tukea, jolloin kysymykseen tulee reaalinen argumentointi.

 

EU:n yhtenäisten markkinoiden myötä, yksityisoikeutta on harmonisoitu UNIDROIT-instituutin myötä. Myös vaihdannan myötä sopimusten sisältöä on harmonisoitu.

 

Argumentteja ei voi asettaa useinkaan hierarkkiaan pakottavuutensa perusteella. Pacta sunt servanda on sopimusoikeuden yleinen perusta. Sopimuksen pitävyys ei  ole absoluuttista, vaan menettää merkityksensä kun pakottava lainsäädäntö poikkeaa osapuolten ehdoista. Liikesuhteissa tämä sidonnaisuuden painoarvo on suurempi kuin kuluttajasopimuksissa. Tahdon merkitystä voidaan rajata, kun se ei ole tullut havaittavaksi.

 

Sopimusosapuolten edellytysten on nähty vaikuttavan sopimuksen pätevyyteen, suoritusvelvollisuuksien sisältöön ja oikeustoimen tulkintaan. Edellytykset vaikuttavat tahdonmuodostusperustaan, johon kuuluu joukko käsityksiä sopimuksen kohteesta, olosuhteiden kehityksestä ja muista seikoista. Ongelma: onko tietty edellytys ollut toisen osapuolen tiedossa tavanomaisuuden tai kommunikaation perusteella (perusteltujen käsitysten suojaaminen). Edellytysargumentit kytkeytyvät sopimuksen päätäntähetkeen. Sopimusosapuolilta vaaditaan nykyään toisen osapuolten intressien huomioonottoa. Tähän kuuluu esimerkiksi oikeuksien väärinkäytön kielto.

 

Sopimusosapuolten tulee sopia siitä kumpi on parempi riskinkantaja (keinot, joilla estää sopimuksen riskin realisoitumisen: pulverisoituminen hintoihin). Kolmannen suojelu tulee joskus kysymykseen.

 

Näitä pohdittaessa teoriat eivät ole kalkyyleja. Sopimuksen argumentaatioperustaa analysoitaessa on otettava huomioon tyyppi, kohde, ympäristö ja tavoitteet.

 

s61

Nykyään on nähtävissä sopimusoikeuden kaventuminen, siirtymällä rationaalisesta sopimuksentekijästä todelliseen asemaan. Toisaalta, esim kilpailun suojaaminen, voi johtaa säätelyyn.

Sopimusvapauksia on kuusi erilaista: päätäntä, kumppani, tyyppi, sisältö, muoto, purku. Nämä vapaudet määrittävät suhdetta julkiseen valtaan.

Sopimuspakolla turvataan arkielämän välttämättömyyshyödykkeet.

 

s71. OikTL tuntee vain tarjous-vastaus -mekanismin. Yleisemmin yksimielisyys sisällöstä ja sitoutumisesta. Toisaalta se voi olla käytäntöön osallistuminen. OikTL:n mukaan tarjous on sitova ja toisaalta tarjouksen hyväksyntä alkuperäisessä muodossaan. Rajanvetotilanteen muodostavat yleiset ohjelmanjulistukset tai makkinointiaines. OikTL:n mukaan oleellista on addresaatin perusteltu luottamus. Jos vastaus on viivästynyt tai muokattu, sitä ei pidetä sitovana, mutta tarjouksen tekijä voi hyväksyä sen. Mikäli vastauksen antaja on olettanut vastauksen tulleen ajoissa perille, sen sitovuus nousee.

 

Tarjouskilpailusta tulee ilmoittaa.

 

Sopimus voi syntyä OikTL:n ulkopuolella neljällä eri tavalla:

 

1) Sopimusneuvottelun kautta

2) Tosiseikkojen myötä, joihin liittyy välitön sopimusvaikutus (molemminpuoliset suoritevelvollisuudet syntyvät kun ek-harjoittaja tarjoaa kaikille palveluaan.

3) Konkludenttisesti syntynyt sopimus. (muodon ja sisällön jännite. Toiminta sopimuksen mukaisesti)

4) Vakioehtojen myötä syntyvä sopimus.

 

Sopimuksen peruuttaminen ei ole OikTL:n mukaan sallittua.

 

s 93. Vakiosopimukset

 

Pankit, rahoitus, rakennustoiminta, vakuutus

Massasopimuksia, joiden yksilöllinen räätälöinti olisi liian kallista. Vakioehdot alentavat transaktionkustannuksia. Viittaus vakioehtoihin, jotka voidaan määrittää liittojne ja organisaatioiden toimista. Niiden pitää tulla myös esille, eli toisella pitää olla vaivaton mahdollisuus tutustua.  Puitesopimusta voidaan käyttää sopimuksena ehdoista.  Toisaalta edelliset sopimukset määrittävät nykyisiä ehtoja. Kysymykseksi muodostuu, miten viittaus vakioehtoihin on tehty.

 

Sopimukseen sisältyvä ehto, joka on asiakkaan kannalta ankara tai yllättävä, saattaa jäädä tulematta sopimuksen osaksi, mikäli sitä ei ole korostettu.

Dispositiivinen oikeus on paras työkalu A&Y-ehtojen arvioinnissa, se osoittaa ne normit, jotka tulisivat sovellettavaksi ilman vakioehtoa.

 

Mutta, kuinka paljon normien pitää poiketa, jotta ne olisivat ankaria. Tässä yleinen käytäntö antaa ohjenuoran.  Pääasiana voidaan pitää sen neutraliteettia suoritetasapainoon.

 

Battle of Forms syntyy, kun kumpikin osapuoli vetoaa omiin vakiehtoihinsa. Ehdot tulee tällöin eritellä. BoF-tilanteessa voidaan soveltaa viittä eri tapaa ratkaista pulma.

1) 1st shot (ensimmäinen ehto jää voimaan)

2) Last shot (viimeinen ehto jää voimaan)

3) Tahdonvaltainen oikeus (valitaan kummallekkin sopivat ehdot)

4) Keskiväli (valitaan ehdoista kummankin hyväksymiä ehtoja)

5) Reklamaatiovaatimus (se, joka ei reklamoi, tulee sidotuksi)

 

Muotovaatimukset

Suomen sopimukset ovat vapaamuotoisia, ellei toisin ole säädetty. Usein kirjallisen muodon vaatimus. Vahvistuva säädön on kuluttajaa suojaava. Muotovaatimus parantaa ymmärrettävyyttä, mutta lisää kustannuksia.

 

Muotovarauma on sopimuksen osapuolten muotovaatimus. Muotovapautta on tulkittava supistavasti. -Mikä on muodosta poikkeamisen oikeusvaikutukset.

Kolme kysymystä:

1) Vaikutus syntymekanismiin.

2) Muotovaatimuksen laiminlyönti sopimuksen pätevyyteen.

3) Vahingonkorvausvastuu muotovirheen aiheuttaman pätevyyden yhteydessä.

 

Tunnetuin kiinteistöluovutus. Maakaari (tarkoitus, kiinteistö, myyjä ja ostaja, kauppahinta). OikTL:n mukaan muotovaatimusten alaisten sopimusten kohdalla ei tunneta tarjoussidonnaisuutta, ellei ilmaisu täytä vaadittua muotoa. Toisin sanoen lausumisista voi vetäytyä ilman, että pääsuoritevelvollisuus syntyy (joitakin velvollisuuksia syntyy kuitenkin.)

Osapätemättömyyden synnyttää vähäinen muotovirhe. Vähäinen muotovirhe on esi. muodon itseisarvon laiminlyönti. Välttämätöntä yhteyttä aineellisella ja muodollisella puolella ei ole.

Varsinaiset ja muut muotovaatimukset.

Muotovarauma määrittelee millaiset ehdot sitovat.

s121

Sopimuksentekotuottamus

Tavallisemmin

Neuvotteluiden keskeytymisestä tai pätemättömyydestä johtuva vahingonkorvausvelvollisuus.

Ei ole merkitystä mihin kohtaan sopimusta tämä keskittyy.

Sopimuksen ulkoisen tuottamuksen vahingonkorvausvastuu on suppeampi.

Neuvottelut eivät lähtökohtaisesti sido pääsuoritusvelvollisuuteen, mutta toista osapuolta ei saa johtaa harhaan. (sitoutuminen sopimukseen tai neuvotteluihin.)

Vahingonkorvausvelvollisuuteen vaikuttavat myös rikkomuksen laatu ja se kuinka pitkälle neuvottelut ovat jo ehtineet. Mikäli toinen osapuoli vetäytyy kustannutsyistä se ei saa aiheuttaa suurta vahinkoa toiselle osapuolelle.

 

Yksi vaadittavan neuvottelukäyttäytymisen peruskysymyksiä on, kuinka laaja tiedonantovelvollisuus toisella on.

1) positiivinen - varoittaa virheestä

2) negatiivinen - pidättäytyy väärinkäytöksistä

 

Pätemätön sopimus. Olennaista on arvoida voidaanko toinen osapuoli asettaa korvausvastuuseen. Voi johtua väärinkäytöksestä. Myös: muotoseikat, hyvän tavan tai lain vastaisuus tai valeoikeustoimi. Pätemättömyys voi estyä jos toinen tiesi tai piti tietää pätemättömyyteen johtavasta seikasta. Yleinen vaatimus on laintuntemus.

 Oikeustoimikelvottoman vahingonkorvausvastuu on kapea, joten jokainen kantaa vastuun sopimuskumppaninsa oikeustoimikelvottomuudesta.

Kolmannelle ei synny vastuuta jos hänen piti tietää valtuutetun toimivallan ylittämisestä. Kauppakaaren mukaan valtuuttaja voi joskus tulla sidotuksi, jos asiamies on tehnyt hänen hyödykseen pyytämättömän teon.

Velvoittavampia ovat pakottavat lait, sopimuspuolten ehdot, kauppatapa sek edeltävä sopimuskäytäntö ja dispositiivinen lainsäädäntö. Osa tahdonvaltaisista normeista ovat puolipakottavia.

Tulkintaperiaatteisiin vaikuttavat sopimuksen perusluokittelut ja tietyillä aloilla ilmaisuilla on omat vakiintuneet merkityksensä.

s303

Aineistoa jota käytetään tulkinnassa ovat neuvottelumateriaali, käyttäytyminen, lausumat, periaatekokoelmat. Asiakirjan perusteella tehtyä tulkintaa on vaikea ohittaa. Ratkaisevampaa on myöhemmin laadittu aineisto. Markkinointi-informaatio. Velvollisuus huomauttaa epäedullisista ehdoista, ehkä. Vallitsevan käytännön ylläpitäminen.  Erimielisyystilanteessa on reklamaatiovelvollisuus. Sopimuksen jälkeisellä toiminnalla on vaikutus tulkintaan kun sen perusteella voidaan tehdä päätelmiä sopimusta päätettäessä vallinneista tarkoituksista.

Tulkinta tulee ajankohtaiseksi kun sopimuksen sivottuutta ei uhkaa mikään pätemättömyysperuste. Tämän jälkeen voimme erottaa kaksi vaihetta: tulkinta-aineiston laajuus joka tulee punnittavaksi tulkintasääntöjen valossa. Tulkinta-aineistoa voidaan rajoittaa sopimusperusteisesti. esim integraatiolauseke.

Tulkintatapoja kaksi:

1) Osapuolisuuntautunut tulkinta: Osapuolten käytös ja aineisto luovat tarkoitusta vastaavan sisällön.

2) Tavoitteellinen tulkinta sisältää kannanoton sopimussisällöstä.

1... tulkinta tuo päivänvaloon aineistoon kätketyn tarkoituksen. Objektiivinen tarkastelu. Rationaalisuus. Kielen instrumentaalisuus. Ilmaisun tarkoitus ratkaisee. Jos toinen väittää harhaanjohtavaksi, näyttökysymys. Ulkoasusta poikkeavasta tarkoituksesta vaaditaan vahvaa näyttöä. OikTL:n mukaan, jos toisen piti tietää  toisen subjektiivisesta tarkoituksesta, tämä on sidottu siihen. Kuinka laajasti toisen tulee pyrkiä selvittelemään toisen tarkoituksia päätettäessä sopimusta.

 2... jos ulkoiseen muotoon ja osapuolten selvitykseen perustuvasta tulkinnasta saada ratkaisua. joudutaan tulkinnanvaraisuus poistamaan tavoitteellisen tulkinnan keinoin. Tutkitaan normien suhdetta pakottavaan ja tahdonvaltaiseen lainsäädäntöön.

Epäselvyyssääntö: epäselvää kohtaa tulkitaan laatijansa vahingoksi. Tietynlainen sanktio ja heikomman suoja. Tyypillisin on toisen osapuolen laatima vakiosopimus. Jotain tukea epäselvyydelle. Erityisen rasittavista velvotteista tulee sopia selkeästi vrt. ankarat & yllättävät ehdot.

Minimisääntö: Valitaan epäselvässä tilanteessa velvoittautuneen kannalta edullisin tulkinta. Saattaa muuttaa sopimuspainoa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa toisen osapuolen selvänä pitämä velvoite.

Tavallisuussääntö: Yleinen käytäntö.

Kohtuussääntö ja sopimuksen tasapainon turvaaminen: kohtuullinen tulkinta. Sovitteluharkinnan kohteeksi vasta tulkinnan jälkeen.

Pätevyyssääntö: Vaihtoehtoisista tulkintamalleista valitaan se, joka pitää sopimuksen voimassa.

Toisen osapuolen intressejä edistäviin ehtoihin on liitetty suppean tulkinnan vaatimus. Vastuunvapautuslausekkeita on tulkittu suppeasti.

Sopimuksen täydentäminen: Tulkinnalle on ominaista missä laajudessa sopimussisältö voidaan vahvistaa osapuolten disponointitoimien perusteella. Täydentämisessä lähtökohtana on sopimustyyppi, jonka perusteella sopimussisältö vahvistetaan. Täydentäminen tapahtuu siis lakiperusteisten normien tuella. Aukkojen korjaamista. Täydentämisessä kyse näyttöproblematiikasta.

Sopimusta säätelevät normit voidaan jakaa kolmeen osaan. Nämä ovat:

1. olennaiset ainesosat, sopimustyypin tunnusmerkistön edellytys.

2. luonnolliset ainesosat, tulevat sovellettaviksi sopimustyypin perusteella, kun muuta ei ole sovittu.

3. tilapäiset ainesosat, keskenään sopimia ehtoja.

Jos ei ole otettu sopimukseen erityiskysymystä koskevia ehtoja, suunnataan huomio sopimustyypin ehtoihin.

Tyyppiedellytys. Toisin sanoen sopimustyyppi on avain täydentävien normien tunnistamisessa. Yksi täydentämisen muoto on analogia, jossa sopimusehdoista haetaan tukea sopimuksessa sääntelemättömien kysymysten ratkaisuun.

s355

Sopimuksen muuttaminen

Sopimuksella vakiinnutetaan riskinjako ja vahvistettu oikeuksien ja velvollisuuksien suhde. Onko muutosoikeudesta ehto? Indeksiehto. Yleensä ehtojen muuttaminen rajattua ja saattaa olla kohtuutonta. mitä muita vaihtoehtoja? Joskus lain sallima varauma. Jos olosuhteiden muutos heikentää toista osapuolta, kannattaako sopimusta ylipäätään pitää voimassa?

Pitkäaikaisissa sopimuksissa on hardship-ehtoja: vapauttaa luontoissuoritus- tai vahingonkorvausvastuusta. Renegotiations. Valta voi olla myös kolmannella. Tästä ei saa valittaa.

Sopimus voi muuttua myös hiljaisesti, konkludenttisesti. Tiedustellaan, onko toisen tarkoituksena ollut sopimuksen muuttaminen.

Perusteettomaan muuttamisilmoitukseen ei tarvitse reklamoida. VOidaan muuttaa suullisesti.

Sovittelu.OikTL36:n mukaan kohtuutonta ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomiotta. Kohtuuttomuudessa otetaan huomioon sopimuksen sisältö, osapuolten asema, olosuhteet nyt ja jälkeen. Alku- ja jälkiperäinen kohtuuttomuus. Sopimus voi olla hyvin poikkeuksellisesti sovitteluun johtavalla tavalla kohtuuton. Jälkiperäinen saattaa syntyä tästä huolimatta.

Arvioinnin kohteena ovat: sopimuksen sisältö ja ulkopuoliset seikat. Sovittelun on yleisesti nähty tulevan helpommin kysymykseen vakioehtojen kuin yksilöllisesti päätettyjen ehtojen kohdalla. Kuluttajaa muistuttava asema. KKO :n mukaan sovittelu voi tulla kysymykseen kun ehto saa olosuhteiden muuttumisen johdosta poikkeavan merkityksen.Sovittelua vastaan puhuu se, että osapuoli yrittää tavoitella nopeaa voittoa. Ehdon ennakoitavuus. Vähiten sovitteluherkkiä sopimuksia ovat riskialttiit elinkeinosopimukset tasapuolisten osapuolten välillä.

 

Sopimuksen sisältöön voidaan puuttua sovittelun keinoin kolmella tavalla.

1) Ehdon sisältöä voidaan muuttaa.

2) Ehto voidaan jättää huomiotta. (tilalle tulee tahdonvaltainen sääntely)

3) Sopimus voidaan määrätä raukeamaan.

Suomessa ei ole viranomaisjärjestelmää, joka valvoisi kaikkia käytössäolevia sopimusehtoja KSL, Erityisalat. Verrataan yleisiin ehtoihin. Kielletty ehto ei automaattisesti ole sitomaton.

s397

Oikeusongelmia:

1. sitovuushäiriö: sopimuksen syntymisestä tai petevyydestä vallitsee epäselvyys.

2. suoritushäiriö: suoritus on jäänyt tekemättä tai tavoiteltu tulos on jäänyt saavuttamatta. Ainakin osapuolen velvoitteet ovat jääneet täyttämättä.

Suoritushäiriöiden oikeusvaikutuksia koskeva sääntely on sopimustyyppikohtaista. Sopimustyyppierottelun ohella on tärkeä tunnistaa onko sääntely pakottavaa.

suoritushäiriöiden arviointi perustuu suorituksen ja velvoitteiden vertaamiseen. Vastaavuusteoria. Sopimusvelvoitteet voivat perustua: pakottavaan lakiin, sopimusmääräyksiin (ehtoihin), dispositiiviseen lainsäädäntöön, alan käytäntöön tai markkinointi-informaatioon.

Toleranssiraja=poikkeavuus. Ei ikinä täysin vastaava, osassa kohtuulliset häiriö sallittu, kuten sähköntoimitus.

Suoritushäiriötyyppejä:

Viivästys: Olennaisessa viivästyksessä, jossa velallinen ei ole tehnyt suoritusta sopimus voidaan purkaa. Purku-uhan lisäaika. KauppaL. Jos suoritus tehdään annetun ajankohdan jälkeen, velkojalla on reagointivelvollisuus. Ennakkoviivästyksen kohdalla voi saada purkamisoikeuden, paitsi jos velallinen asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä. Vaaranvastuu.

Sovitusta laadusta on poikettu. Sellaisena kuin se on. Väärät ja puutteelliset tiedot.

Tulosvelvoite: tietty konkreetti lopputulos.

Toimintavelvoite:  asianmukainen ja huolellinen menettely. Myös aineeton virhe, palvelu. Oikeudellinen virhe: sopimuksen kohdetta rasittaa sivullisen oikeus. (Kuten laatuvirhe). Vallintavirhe: Käyttö estyy lupien tai viranomaismääräyksen vuoksi. Selvitetään oikeusasema sivulliseen nähden.

s412

Negatiivisen velvoitteen rikkominen. Voidaan hyvittää vahingonkorvauksella, vaikka vahinko on vaikeasti näytettävissä.

Sivuvelvoitteiden rikkominen: henkilö- ja esinevahingot. Oikeussuojakoneisto suojaa pääasiassa taloudellisen hyödyn realisoitumista. Päävelvoitteen laiminlyönti luo helpommin pääsuoritevelvoitteen.

Jotta voidaan turvautua oikeusseuraamuksiin, joidenkin edellytysten on täytyttävä. Pätevyys, laki tai ehto ei estä. Tulee täyttää oma osuus.Zug-um-Zug -periaate.

Tarkastus- ja reklamaatiovelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuus. Ennakko- ja jälkitarkastus. Asiantuntijuusongelma. Velvollisuus reklamaatioon, koska sillä suojataan virheellisen suorituksen tehneen luottamusta sopimuksenmukaisuuteen.

Oikeuskeinoja ovat.

Suorituksesta pidättäytyminen, luontoissuoritusvaatimus, virheen korjaus tai oikaisu, vahingonkorvaus, hinnanalennus, sopimussakko, käsirahan menetys jne.

Voidaan erottaa:

lakiperusteiset ja sopimusmääräyksiin perustuvat

voimassapitävät ja lakkauttavat

luontoissuoritukseen tähtäävät ja hyvitykseen perustuvat

painostus-, turvaaminen- ja kompensaatio

itseaputyyliset

Tietyn oikeuskeinon valitseminen sulkee toisen pois tietyksi ajaksi. Kumulaation kannalta oleellisin on vahingonkorvaus.

Oikeuskeinoilla suojataan kolmenlaisia intressejä.

1) oikeus suorituksen saamiseen.

2) reaktiokustannukset

3) sopimukseen perustettu luottamus

2 ja 3 vain vahingonkorvauksella.

Oman suorituksen vastiikketon menettäminen on mahdollista vain velallisen maksukyvyttömyystapauksessa. Pidättymisoikeuden vallitsessa sopimusosapuoli ei ole velvollinen tekemään suoritustaan ennen vastasuoritusta. Retentio-oikeus. Oikeuskeinojen käyttömahdollisuudet kapenevat kun osapuolten suoritusvelvollisuudet eivät ole samanaikaisesti täytettäviä. Sopimuksesta pidättäytyminen voi perustua ainoastaan toisen ennakoituun sopimusrikkomukseen Pysäyttämisoikeus - ennokoitu sopimusrikkomus. Pidätysoikeus turvaa saamisen.

Luontoissuoritusvelvollisuus - velvollisuus tehdä suoritus vaaditussa muodossa. Korkea-asteisempi kuin pelkkä vahingonkorvaus.

Luontoissuoritusvelvollisuutta rajoittavat 1. velvoitteen laadusta johtuvat 2. suoritusesteperusteiset.

1- loukkaa henkilökohtaista vapautta. Ei ulotu työsuoritevelvoitteisiin.

2- uhrausraja

Pidettävä erillään  niistä, jotka vapauttavat kontrolli- tai ekskulpaatiovastuun tuomasta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Jättää korvausvastuun jäljelle.

Tyypillinen oikaisu on virheen korjaaminen. Velallisella on pääsääntöisesti oikeus korjata virhe ennen hinnanalennuksia ja muita. Oikaisusta ei johdu velkojalle haittaa.

Vahingonkorvaus s 451

monesta eri syystä. ankara vastuu: myyjän vastuu oikeudelliseseta virheestä irtaimen kaupassa, rahavelka jne. Kontrollivastuu: ulkopuoliset esteet, joita ei voida kohtuudella voittaa tai välttää. Vastuupiirin hahmottaminen.

Eksulpaatiovastuu: vapautuu, jos pystyy näyttämään, että on toiminut huolellisesti. Todistusta ei ratkaista kaavamaisen säännön mukaan. Vakiintunut on kun sopimuspuoli pitää hallussaan toisen omaisuutta. Kontrollivastuu usein tätä ankarampi vastuuperuste. KauppaL:n mukaan vahingonkärsijällä joskus näyttövelvollisuus. Onko velallisen käytös ollut huolellista ottaen huomioon riskit. Ongelmana asiantuntijapalvelut.

Vahingonkorvaus: korvattavat vahingot.

kolme lajia: henkilö-, esine- ja varallisuusvahinko. Välittömät ja välilliset. Kaikki kolme ovat korvattavia, käytännössä sopimusvastuu ulottuu lähinnä varallisuusvahinkoihin.

KauppaL:ssa ja KSL:ssa myyjän vastuu määräytyy vahinkolajin mukaan. Reaalivahingolle määritellään hinta, tehden siitä taloudellisen vahingon. Lähtökohtana ovat kuitenkin ne taloudelliset edut, joita on jäänyt saamatta. Kuinka korkea näyttövelvollisuus kärsijälle asetetaan? Negatiivinen ja positiivinen sopimusetu. Jos ei voitollinen - neg. etu. Rikastumiskielto. Syntyy vaatimushetkellä. Vakioehtoehtosopimuksissa on tavallista, että toinen osapuoli pyrkii minimoimaan vastuutaan välillisistä vahingoista. KauppaL. Mitä osapuolet tarkoittivat vahingolla?

Vahinko voidaan usein hyvittää hinnanerokorvauksilla.

Vastuunrajoitukset: korvausvastuuta voidaan rajoittaa sopimalla enimmäismäärä. Tähän saattaa liittyä kohtuuttomuusongelma. KSL AsKL, kuluttajan suoja. Vastuunrajoitukset ovat monesti ankaria ja yllättäviä ehtoja. Ei voi vedota jos tahallinen tai törkeä. Vastuunrajoitusehdolla pyritään yleensä molempien osapuolten vastuun sääntelyyn. Syy-yhteyden vaatimus. Muuttujat. Jos velalllinen voisi joutua vastuuseen itselleen tuntemattomista velkojan riskeistä, hän ei kykenisi sitoutumisharkinnassaan  ottamaan huomioon näiden rasitusten vaikutusta. Velkoja ilmoittaa vahinkoriskeistään. Ennakoitavuusperusteisesta korvausvastuun rajoittumisesta ei ole Suomessa yleissäädöksiä - CISG. Riskin yleinen tunnettavuus ja erityistiedot. Myötävaikutus: virheellinen käyttötapa pahentaa virhettä. Kärsijällä velvollisuus vahingon rajoittamiseen. Katesopimus.  Vakuutuksen puuttuminen.

VahL:ssa mahdollisuus korvausvastuun määrää voidaan sovitella, mutta säännökset eivät ole sovellettavissa sopimusvastuuseen. Sovittelumahdollisuus on sittemmin vahvistettu.  Millaisiin edellytyksiin sovittelu sidotaan. Deliktivastuun osalta vaikuttavia tekijöitä ovat: velvollisen varallisuus, korvaustarve, tuottamuksen laatu, edun tavoittelu, vakuutukset, toiminnan laatu ja ympäristö. Alttiimpia välilliset vahingot.

Hinnanalennus, kun sopimus pysyy voimassa ja hyvitettävänä on virhe. Asianmukainen mahdollisuus virheen oikaisuun, jota tämä ei ole käyttänyt tai ei onnistunut. Alentuneen arvon mukaan. Monia määritelmiä arvolle.

Sopimukseen perustuvia oikeusseuraamuksia on kolmea lajia:

1) sopimussakko (tehoste, vapauttaa vahinkoa koskevasta näyttövelvollisuudesta, ei voi vapautua ekskulpaatioehdolla, mutta A&Y-ehdot voivat vapauttaa.)

2) irtaantumiskorvaus (summa, jonka perusteella saa irtautua.)

3) menettämisseuraamus (sopimuksen rikkova velallinen menettää suorituksensa)

 1- sopimussakko ei estä velkojaa saamasta vahingonkorvausta sellaisesta loukkaamisesta, jolta sopimussakko ei suojaa. Rajoittuuko vahingonkorvaus sakon määrään? mitä sopimussakosta on sovittu.

2 - lisää velallisen valinnanmahdollisuuksia - käsiraha.

Sopimuksen purkaminen s 509

Velallinen on häviäjänä, muuten oikeuskeinot sallisivat hänen saada vastasuorituksen. Kun velkojan kannalta ei saavuteta haluttua tulosta. Varoituksen vaatiminen, ennakoitu rikkominen. KauppaL: rikkomuksella oleellinen merkitys josta piti tietää. Purkuoikeutta voi varmistaa tiedusteluilla ja varoituksilla. Velkojalla ei ole velvollisuutta pysyttäytyä sopimuksessa vaikka vastapuolen velvoitteiden täyttämättä jääminen johtuisikin tästä riippumattomasta tekijästä. Velvollisuus palauttaa jo tehdyt suoritukset paitsi kestosopimus.

Sopimuksen irtisanominen ja raukeaminen

Irtisanominen vain pitkäkestoisista. Irtisanomisvapauden rajoituksia (lakiperusteisia, kuten perustellun syyn vaatimus). Sopimuspakko. Oikeudettoman uhri voi vaatia sopimuksessa pysymistä tai velvoitteiden täyttämistä. Toimitusketju katkeaa: vahingonkorvaus. TSL kuin täysi palkka jos irtisanomisaikaa ei ole noudatettu. Sopimus raukeaa suoritusesteen tai passiivisuuden perusteella.

Sopimus ja kolmas. Etu kolmannelle, alihankkija, vaikuttaa sopimusrikkomukseen. Pääsääntö on Privity of Contract. Milloin kolmas voi esittää vaatimuksia? Mitkkä edellytykset? Sopimuspuolet voivat määrittää. Vahingonkorvausvastuun ulottaminen kolmanteen. Sivullisen loukattu etuus voi jäädä ulkopuolelle. Voi vedota myyjän yli toimittajaan.KSL. AsKauppaL.

Kohtuuuton viivyttely johtaa suoritusvaatimuksen menettämiseen. Reklamaation vaatimus. Rahavelka esim. pitkä aika. VahK 3v

 

KV-sopimukset

Yleisimmät syyt riidoille:

epäselvä tai monitulkintainen muotoilu

olosuhteiden muuttuminen

yllättävät tilanteet

viivästys- ja laatuongelmat

Mahdollista, että nousukaudella tehdään riskempiä sopimuksia. Organisaation sisäinen totuus tapahtuneesta. Ensin pyritään löytämään ratkaisu neuvotteluiden avulla, ulkonen välittäjällä. Riidanratkaisuelin. Pieni taloudellinen intressi: lautakunnat.

 

 

Sijoitustoiminnan perusteet:

Tuottavin sijoitusmuoto pitkällä aikavälillä, mutta arvonkehitys ei ole lineaarinen. Parhaat edellytykset onnistumiselle antaa pitkä sijoitus ja hyvä myyntiajankohta. Kannattaa miettiä millaisen summan olisi valmis menettämään ja kuinka paljon rahaa voi sijoittaa ylipäätään. Kurssivaihtelun vaikutusta voi hillitä maltillisella hajauttamisella. Osakkeet ovat myös hyvin likvidejä sijoituksia.

Jotkut vaihtavat usein kohteitaan, toiset käyttävät osta & pidä -taktiikkaa, tyylit ovat yksilöllisiä, mutta kannataa ostaa vain jotain jota ymmärtää. Osakkeita kannattaa ostaa useassa erässä, jolloin välttää riskin. Osakesijoituksilla haetaan lisätuottoa, korkosijoituksilla puolestaan turvaa. Mikäli sijoittaa lyhyeksi aikaa, korkosijoitukset ovat järkevämpiä. Kannattaa ottaa huomioon myös millaista muuta omaisuutta on käytettävissään ja onko luvassa yhtäkkisiä rahantarpeita.

Osakesijoituksen tuotto muodostuu osingosta ja arvonnoususta. Osa voitosta maksetaan osintona ja osa esim. investoidaan, joka nostaa osakkeen arvoa. Kun yhtiön kohteet ovat tuottavampia kuin osakkaan, tämä kannattaa. Myyntivoitto on usein osinkoa merkittävämpi tuottoerä. Tosin yhtiön maksaman osingon kehitys vaikuttaa sen arvonnousuun. Yritys voi myös ostaa omia osakkeitaan. Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä voitosta hankintamenot, tai hankintameno-olettaman kautta.

Sijoittajat luokittelevat osakkeet kasvu- ja arvo-osakkeisiin. Kasvuyhtiöiden kurssit vaihtelevat nopeasti, eli ovat volatiileja. Niiden maksama osinko on tosin pientä, mutta nousodotukset ovat suuret. Arvo-osakkeet ovat vakaampia. Öljy, rahoitus ja perinteinen teollisuus. Arvo-osakkeiden arvo on lähellä tasearvoa. P/B-luku (käytetään myös termiä P/BV) tarkoittaa pörssiarvon suhdetta viimeksi raportoituun oman pääoman tasearvoon eli taseen mukaiseen nettovarallisuuteen, tasesubstanssiin.  Keskimääräistä matalamman Price/Book value-luvun osakkeilla on yleisesti ottaen pienempi todennäköisyys menettää arvoaan voimakkaasti lyhyessä ajassa. P/E (Price per Earnings) eli voittokerroin on tunnusluku, joka ilmaisee osakeyhtiön hinnan ja tuloksen suhdetta. P/E-tunnusluku käsitetään usein niin, että kuinka monta vuotta kestää, että yritys tuottaa voittoa siihen sijoitetun rahan verran. Lisäksi on olemassa syklisiä ja defensiivisia osakkeita. Kasvuosakkeiden tuotto on pääasiassa arvonnoususta kun taas arvo-osakkeiden tuotto on pääasiassa osingoista.

Osakesijoittamisessa on kahdenlaisia riskejä. Toinen liittyy osakemarkkinoiden yleiseen kehitykseen, jolloin kurssi seuraa yleistä kehitystä (markkinariski) ja toinen yhtiö menestykseen (yhtiöriski), johon vaikuttavat kaikki uutiset. Pörssikurssit heijastelevat tulevien tuottojen odotuksia. Kurssit elävät suhdanteen edellä tehden korjausliikkeutä. Osakkeisiin kuuluu riskilisävaatimus, noin 5%, toisaalta monet sijoittajat vaihtavat osakkeista korkosijoituksiin kun korot nousevat. Mm. näiden takia korko vaikuttaa sijoituksiin. Riskejä voidaan hallita hajattamalla, sillä eri toimialojen huippukohdat sattuvat eri kohtaan suhdannevaihtelua. Kun korot nousevat, yleensä kaikki osakkeet laskevat.

Säästöt kohtaavat idean. Rahoitusmarkkinait voidaan jakaa pankki- ja arvopaperimarkkinoihin. Markkinoilla sijoitajat asettavat sijoitukselle hinnan.  Pankkisektorilla riskin kantaa pankki, mutta arvopaperimarkkinoilla sijoittaja.

Indeksit kertovat osakkeiden hintojen eli kurssikehityksen yleisestä suunnasta. Hintaindekseissä ei oteta huomioon osinkotuottoa, mutta tuottoindeksissä otetaan. Yleisindeksissä yhtiön painoarvo indeksiä laskettaessa on sen markkina-arvo. Painorajoitetuissa indekseissä, yhden yhtiön paino ei voi ylittää tiettyä osuutta, kuten OMX Helsinki Cap-indeksissä 10 prosenttia. Silloin ylimenevä osa jaetaan muille yhtiöille niiden painoarvojen suhteessa. Pörssilistalla yhtiöt on jaettu markkina-arvonsa perusteella kolmeen ryhmään: suuriin, keskisuuriin ja pieniin yhtiöihin. Suurten yhtiöiden (large cap) osakkeiden yhteenlaskettu arvo eli markkina-arvo on yli miljardi euroa, keskisuurten (mid cap) 150 miljoonasta miljardiin euroon ja pienten (small cap) alle 150 miljoonaa euroa.

Hyvää infoa tarjoavat tilinpäätös ja osavuosikatsaukset. Analyytikon suositukset koskevat lyhyen ajan sijoitusta. EPS-luku eli osakekohtainen tulos saadaan kun jaetaan tilikauden tulos osakkeiden keskimääräisellä lukumäärällä tilikauden aikana. P/E-tarkoittaa osakkeen kurssia jaettuna osakekohtaisella tuloksella. P/B osakkeen kurssi jaettuna kirjanpidollisella osakepääomalla osaketta kohden.

Osakkeet kirjataan arvo-osuustileille. Täsmäytyspäivänä osakkeenomistajalla on oikeus saada osinko, osallistua yhtiökokoukseen ja osallistua merkintäoikeusantiin.

1. Tee sijoitukset pitkällä tähtäimellä.

2. Sijoita "kärsivällistä" rahaa

3. Ota huomioon jakauma.

4. Ota sopiva määrä riskiä.

5. Kiinnitä huomiota likviditeettiin.

6. Sijoita säännöllisesti eri hintaan.

7. Hajauta eri aloilla toimiviin yhtiöihin.

8. Ota huomioon sivukulut.

9. Jos ei aikaa tai tietoa - rahastoon.

10. Seuraa markkinoita.